29. kesäkuuta 2011

kesän ekat torikahvit

Käytiin Sannan kanssa siemaisemassa kesän ensimmäiset torikahvit (meidän tapauksessamme toriteet) Savonlinnan ihanalla torilla viime lauantaina, ja tulipa siinä haukattua ensimmäiset lörtsytkin tälle kesälle. Om nom, lihalörtsy on kyllä sellasta herkkua että! Liekkö sitten syynä se, että porukka poti juhannusrapeloa lauantaiaamuna, tai se, että muita torimyyjiä kuin kahvilanpitäjiä ei ollut koko torialueella, ei tori liiemmin kuhissut ihmisisä. Toista se on sitten muutaman päivän päästä kun Savonlinnan oopperajuhlat alkavat - sillon tää kaupunki muuttuu kyllä sellaseksi kulttuurien kohtaamispaikaksi, että siinä jää Helsinkin kakkoseks. :D RAKASTAN SAVONLINNAN KESÄÄ! <3

 
Om nom. Kuvat © Sanna

Otettiin tietysti myös varsinaisia asukuvia lörtsylöitten jälkeen, kerran mullakin oli nyt toista kertaa päällä tuo Rodokselta ostettu ihana jumpsuit. Sannan järkkärillä saatiinkin tällä kertaa hyvälaatuiset kuvaset, eikä teidän tartte kärsiä miun pokkarin surkeasta laadusta. :D Pidemmittä puheitta asukuvat kehiin!
Jumpsuit / Rodos, laukku / Burberry, kengät / Lindex

Mitäs tykkäätte tuosta? :) Itelle tuo on kyllä yksi mieluisimmista vaatekappaleista kaapissani!

Ps. Sannalla lisää kuvia täällä! :)

28. kesäkuuta 2011

Rodos / day 6 - water park

Apua oon ihan unohtanut, että miullahan on vielä kaksi Rodoksen postausta täysin tekemättä! :D Tarkoitus oli tulla nyt postaulemaan eilisen asua, mutta koska msn ei ole välttämättä se nopein valokuvienkuvien siirtokanava (etenkään kahden mokkulan voimalla), niin odotan tässä edelleenkin Sannalta niitä meidän lauantaisia asu- ja kahvittelukuvia. Siellä ne nätisti taustalla latautuvat, joten tehdäänpä nyt tähän väliin Rodoksen kuudennen päivän postaus. (Lol, koko matkasta kulunut jo kuukausi, ja edelleen mie näitä postaan... Kiitos kun jaksatte lukee! :D)

Vähiin tosiaan käyvät päivät lomallamme, sillä perjantai oli meidän viimeinen kokonainen päivä Rodoksella. Tosin lauantain lähtö oli vasta yömyöhällä, joten sekin päivä saaiin kulutettua tehokkaasti. Siitä kuitenkin myöhemmin lisää, sillä nyt on esittelyssä ehkä mukavin päivämme Rodoksella, jolloin kulutimme aikaa Falirakissa sijaitsevassa vesipuistossa! :) Kyseessä oli Euroopan suurin vesipuisto, ja veikkaanpa, että suurin osa Rodoksella lomailleista on tuossa paratiisissa käynyt.


Ja minnekäs me Rodoksella oltais menty ennen kunnon brunssia, joten napattiinpa vähän hampurilaista ja kreikkalaista salaattia aamiaiseksi ennen ku lähdettiin edes tutkiskelemaan water parkkia. :) Terveellisen aamiaisen jälkeen oli pakko mennä tietysti räpsimään kuvia vesipuiston lehmien kanssa ennen vesiliukumäkiin suuntaamista.


Vesipuisto ei ollut aivan niin valtava mitä olin odottanut, mutta oli siellä kyllä rutkasti nähtävää ja koettavaa. Puisto oli jaettu kahteen osaan siten, että toinen puoli oli suunnattu pienemmille lapsille, ja toinen ihan normaalisti kaikille. Lasten puolella ei käyty piipahtamassa ollenkaan, olimme siellä vesipuiston "pääpuolella" koko ajan. Vesiliukumäkiä oli kyllä aivan joka lähtöön (niissä me tietysti jokaisessa yhtä lukuun ottamatta käytiin ;)), ja löytyipä sieltä myös valtava aaltoallas, jossa pystyi nauttimaan loistavasta bilemusasta ja auringosta uimarenkailla kelluen. Vesipuiston rauhallisemmassa kolkassa, vähän piilossa pauhaavalta aaltoaltaan musiikilta, löytyi puolestaan "lazy river", jossa ajelehdettiin renkaalla hiljalleen ns. jokea pitkin. Ja koska luonnollisesti pulikoitiin vesipuistossa koko ajan, ei tullut kameraa kannettua matkassa kun pienen hetken verran, jolloin muistettiin taltioida aivan liian vähän maisema- ja vesiliukumäkikuvia, mutta aivan liikaa uimarengaskuvia. Tässä kuitenkin pieni kuvapläjäys vesipuistosta.

Aaltoallas

"Lazy river"


Päivä meni taas kerran yhdessä hujauksessa. Vähän ennen vesipuiston sulkemisaikaa mentiin nautiskelemaan loman ensimmäisistä (ja viimeisiksi jääneistä) jäätelöistä samalla ku kuivateltiin uima-asuja ja nautittiin ihanasti lämmisttävästä auringosta.


Koko päivä oli mahtavan aurinkoinen (mitä nyt muutama pilvi tupsahti välillä auringon tielle), joten onnistuinpa sitten polttamaan itseni auringon ja veden yhteisvaikutuksesta reiteni erittäin kipeästi. Illalla oli kyllä aivan äärimmäisen tukalat oltavat..

Koska vesipuisto meni kuuden/seitsemän kieppeillä kiinni, päätettiin hotellilla pyörähtämisen jälkeen laittautua hienoiksi, ja painella katsomaan Falirakin yöelämää sekä syömään johonkin keskustan ravintolaan oikein hienosti viimeisen illan kunniaksi. Lopulta päädyttiinkin sitten vain kiertelemään edelleen auki olevia keskustan kauppoja, ja käveltiin baarikadun halki. Oikeastaan se riittikin hyvin meille Falirakin yöelämän katsastukseksi tuo pelkkä käppäily baarien ohi. Innokkaita sisäänheittäjiä olivat jokaisen kuppilan ovet täynnä. Ja vaikka meillä oli myös tarkoitus syödä keskustassa, niin päädyttiin jotenkin jälleen hotellimme lähimpään ravintolaan, Saint Amoniin syömään ihan perus gyrosit. Viimenen ilta oli kuitenkin hirmu mukava, kun vaan käveltiin ympärinsä ja katseltiin kylän sykettä. Tosin palaneet reiteni olivat tuosta kävelemisestä eri mieltä, nimittäin joka ainoa askel sattui aivan hulluna reisiin. ;p


Yöllisellä kaupunkiseikkailullamme vierähtikin muutama tunti, joten takaisin hotellille palattuamme mentiin suorinta tietä nukkumaan. Joka ilta reissussa väsytti kyllä kunnolla, kun tuli aina tehtyä niin paljon kaikkea koko päivä.

Viimeisen Rodos-postauksen pyrin tekaisemaan vielä mahd. pian pois alta, niin sitten olisi tämän reissun kertoileminen paketissa, ja voidaankin alkaa jännäämään, minne sitä suunnataan seuraavaksi! ;D Suunnitteilla nimittäin olisikin matka lokakuulle, mutta shhh.. Siitä ei vielä hiiskuta sen enempää! ;)

26. kesäkuuta 2011

juhannuskuulumisia

Helooou!

Se onkin nyt juhannuksen mittainen postailutauko takana - tosin, eipäs varmaan kovinkaan moni juhannuksena olisi ollut koneen ääressä uusia postauksia lukemassakaan! ;) Juhannus meni jo perinteeksi muodostuneiden kekkereiden merkeissä sekä töitä tehdessä, joten ei tässä paljoa ole kerennyt koneella allekirjoittanutkaan istua! ;)

Palattiin tosiaan Oulusta torstai-iltana takaisin Savonlinnaan, ja kerkesin juuri ja juuri tehdä pikaiset juhannusherkkujen ja -juominkien shoppailut ennen kello yhdeksää. Juhannusaatto-perjantain sain nauttia kahden viikon mittaisen "lomani" viimeisestä vapaapäivästä, ja koska lauantaina oli töihin meno vasta iltapäivällä, lähettiin ihan normaalisti juhannuksen viettoon. Eräs kaverini onnistui järjestämään tänä vuonna jo kymmenennen kerran juhannuskarkelot kotonaan, ja siellähän me tutulla porukalla taas kaksi päivää olimme. (Itse oon "vain" kolmena edellisenä juhannuksena ollut remmissä mukana. ;D) Ohjelmaan kuului varmasti sitä samaa mitä puolella Suomella, eli grilliherkuista ja juhannusjuomista nauttimista, kavereiden kanssa rupattelua ja kuulumisten vaihtoa (tuota tuttua juhannusporukkaamme kun tulee nähtyä vain kerran pari vuodessa), saunomista, koivuvastojen vääntämistä, sekä tietysti uimista. Tosin koska kaverin kodin takapihalta ei järveä löytynyt, uiminen tapahtui sitten tällaisessa:


Itse en tietystikään tarennut edes tuossa uida. <:D Olihan meillä mukana myös kroketti ja kaikki, mutta pihapelit jäivät tänä vuonna tyystin pelaamatta. Ajattelin laitella tänne hirveesti tunnelmallisia juhannuskuvia, joista olis välittyny edes vähän meidän jussimeininkiä, mutta saattekin nyt tyytyä vain juhannuksen asu-kuviini, sillä eihän tuonne miun kameraan tullut taltioitua sitten nimeksikään fotoja. :/ Kaikki löytyy kaverin järkkäristä, ja ne ei nyt tähän hätään joutanut mulle.

Jussiasustani tykkäsin hirmuisesti. Näättekin nyt ensimmäistä kertaa taannoin ostamani chino-pöksyt in action, joista jossain posauksessa ohimennen jo mainitsinkin. Huivi on myös uusi, ja sen shoppailin kuluneella viikolla Oulusta. Oulun shoppailulistallani oli värikäs kukkakuvioinen huivi, ja oi että kun Vilasta löytyi tuo täydellistäkin täydellisempi yksilö, niin se oli (rahojen) menoa se! ^^, <3 Tässäpä siispä se perjantain asuni kokonaisuudessaan:

Toppi, housut ja käsikorut / hm, huivi / Pieces, kengät / Lindex

Koska sää suosi kerrankin lomalaista (lue: takana kaksi viikkoa lomaa, jolloin oli pelkkää perkuleenmoista sadetta melkeinpä joka pv... -.-), vaihtuivat pitkät housut kaverin tykönä farkkushortseihn ja toiseen uuteen toppiin. Ihana kun sai piiiitkästä aikaa ottaa kunnolla aurinkoa! <3 Suomessa en olekaan kerennyt auringonottoa harrastaa vielä kertaakaan näiden niin loisteliaiden säiden takia. (Current weather: pouring rain again.....)

Toppi / Only

No siinä on yksi muukin kuva kun pelkkä asukuva! :D Farkkushortsit vaihtuivat illalla taas chinoihin, sillä piha täyttyi kutsumattomista hyttys-vieraista. Tuo toinen toppi, mikä päätyikin lopulta olemaan lähes koko päivän päälläni, on myöskin tuore ostos Oulun reissulta. (Hahaa, tässähän tulee kerralla esiteltyä Oulun shoppailut! :D) Vihdoin sain jonkun oikeasti kivan kukkakuosisen paidan, oon nimittäin ihan supertykästynyt tuohon vaatekappaleeseen! :) Illan menu omalla lautasella oli perus grillipihvejä, kreikkalaista salaattia sekä uusin superherkku, johon olen täysin koukussa: kaprikset!

Kaverilta lähdettiin joskus yöllä kolmen jälkeen poikaystävän luo nukkumaan, ja lauantai-aamuna heräilinkin jo pirteästi laittautumaan ysiltä. Mentiin nimittäin Sannan kanssa kesän ensimmäisille torikahveille Savonlinnan torille. Siitä reissusta sitten asukuvaa toisessa postauksessa, jahka saan Sannalta haalittua järkkärikuvia. Torikahvien jälkeen suuntasin kahdeksaksi tunniksi töihin, ja palasin taas juhannuksen viettoon (eli oikeastaan vain grillaamaan ja katsomaan jäätynyttä meininkiä) kaverin luo. Eiliseltä illalta ei oikeastaan ole sen suurempia kuvia eikä mainintaa, joten eiköhän nämä juhannuskuulumiset olleet sitten tässä.

Toivottavasti kaikilla oli mukava ja turvallinen juhannus! :) Nyt alkaa meitsillä näin juhannuksen jälkeen tiukka puurtaminen kesätöiden parissa. (Ja postauksiakin tulee nyt sitten juhannuspyhien jälkeen entiseen malliin.)

21. kesäkuuta 2011

Not another "I'm not a perfect" -post

Jos miulle olisi annettu yläasteella tai lukioaikoina paperi ja kynä, ja käsketty kirjaamaan ylös asioita, joihin itsessäni en ole tyytyväinen, olisi lista ollut jotakuinkin tällainen: "huono iho, liian iso nenä, sahalaitaiset ja keltaiset hampaat, luikut kädet, liikaa luomia, olemattomat lihakset, ei-luonnonkaunis, ilman meikkiä Ari Koivunen look-a-like...". Lista olisi jatkunut varmaan loputtomiin. Murrosiän ulkonäkökriisien keskellä kun tuskin kukaan teini kokee itseään sataprosenttisen tyytyväiseksi itseään. "Oon liian läski" miettii viiskyt kiloinen, 170 cm pitkä naisen alku. Itselläni ei ole koskaan ollut tätä "läskikriisiä" missään vaiheessa, vaan lähinnä olen potenut angstia rimppakintuista ja ruipelokäsistä. Jos miulta olisi kysytty mihin olisin ollut tyytyväinen itsessäni, olisi luultavasti pysynyt pieni suuni kiinni. Ai niin, sekin vielä kuului epätyytyväisyyden listoilleni: liian pienet huulet.


Automatkalla Ouluun lueskelin kesäkuun Trendiä, jossa eräs artikkeli oli jäänyt miulta lukematta. Tummanharmaat aukeamat, kuvia keski-iän ylittäneistä naisista ja otsikko "Pelkkiä numeroita" eivät olleet kiinnostaneet tutkiessani lehteä aikaisemmin, mutta nyt kun kaikki muut lehden jutut oli koluttu läpi eikä muuta lukemista ollut, päätin lukaista tuon epäkiehtovan artikkelin. Vanhenemiseen ja sen hyväksymiseen pureutuva artikkeli osoittautuikin todella kiinnostavaksi, varsinkin juuri, kun olin bongannut ja edellisenä iltana katsonut Ennin kengissä -blogissa linkitetyn dokkarin "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?" (Pääsee vielä 19 päivän ajan katsomaan Yle areenasta täältä!) Vaikka tässä jo sen kahdenkymmenen toisella puolella ollaan, ja lokakuussa tulee täyteen twenty-something, ei miulla mitään kolmenkympinkriisiä lainkaan ole. Enkä usko että pitkään aikaan tulee vielä olemaankaan!! ;)


Seitsemäntoistavuotiaana nainen on kauneimmillaan. No en minä ainakaan, sillä tuolloin näytin erittäinkin idiootilta, ainakin mitä vanhoihin valokuviin on uskominen. :D Miulla oli sillon vaihe, jolloin halusin olla samaan aikaan rokkari sekä posh. Kaverin vanhat Miss Sixtyt jalassa ja Onlyn "Tokyo"-tektillä koristeltu t-paita eivät tehneet miusta kamalan uskottavaa rokkaria, puhumattakaan siitä poshista. Veikkaanpa, että jokaisella meistä on hirveitä vaateaikakausia ja "tyyli"historioita takana, ja olen tyytyväinen, kun vihdoin olen löytänyt mukavan ja itseäni miellyttävän "tyylini", vai pitäisikö sanoa suuntauksen pukeutumisessa. Väittäisinkin, että juuri tällä hetkellä olen kauneimmillani - niin pukeutumisessa kuin ulkonäössä. Ja näin haluaisin ajatella aina, kun uusi ikä tulee jokaisena lokakuun kuudentenatoista mittariin.


Mutta entäs nyt. Juuri kun tunnen olevani kauneimmillani, tuntuu, että sitä kaikkea ruvetaan syömään minusta pois. Ryppyjä saa alkaa ennaltaehkäisemään, painoa alkaa (varsinkin näin kesällä grilliherkkuja popsiessa ;D) melkein väistämättä tulemaan lisää, hiukset haperoituvat, keho ei palaudu enää yhtä nopeasti fyysisten suoritusten jälkeen.. Plaa. Lukemassani Trendin artikkelissa kirjoittaja pohdiskelee iän tuomaa ahdistusta naisilla. Painovoima pitää kuitenkin huolen siitä, että jokainen saa ryppyjä vaikka kuinka Dioria ja Lancomea mättää naamaansa, niin miksi siitä pitäisi toisaalta paniikkia ottaa? Ympäristömme on ikäkriittinen, ja nyky-yhteiskunta keskittyykin enemmän iän tuomiin kielteisiin piirteisiin kuin myönteisiin. Epätoivohan on hyvä bisness, sen tiesi Elizabeth Ardenkin. Aika hyvin artikkelissa siteerattiin myös erästä jenkkipsykologia, joka vertasi ulkonäön kohentelua sisustukseen: "Kun maalaat seinät, sohva alkaa tuntua nuhjuiselta. Ja vaikka olisi kuinka hieno koti, se ei tee onnelliseksi, elleivät asukin asiat ole lähtökohtaisesti hyvin." Ja sitten alkaakin artikkelissa tää perusjauhaminen terveydestä, sisäisestä hyvinvoinnista, elämänkatsomuksesta, terveestä mielestä...


No, mistä sit nyt tää yllättäinen "syvällisempi" postaus? Juulia heitti mulle haasteen, jossa saa nyt oikein luvan kanssa nimetä neljä ominaisuutta, joista ulkonäössään tykkää. En tiiä miltä se neljänsuora olisi yläasteikäisenä näyttänyt, mutta tältä se näyttää tällä hetkellä:

1. Silmät


Silmät ovat ehdottomasti asia, josta olen ulkonäössäni ylpeä. Yläasteella bestikseni sanoi näitä mulkosilmiksi, mutta hyvällä tavalla: mulla on todella isot silmät. Tykkään myös silmieni sinisestä väristä. Ties kuinka monta vuotta luomiväreillä sotkettuani olen oppinut meikkaamaan ne kauniisti, ja suhteellisen runsaiden ja pitkien ripsien ansiosta ei tarvitse ripsienpidennyksistä haikailla. :)

2. Kasvonpiirteet


Kun en tuota paremminkaan osannut muotoilla. :D Tykkään kasvojeni piirteistä, sillä miulla ei ole mitenkään erityisen pyöreät, eikä myöskään kulmikkaat kasvot, vaan juuri sopivat! ;)

3. Ruumiinrakenne


Taas yksi valtavan hyvä sana otsikoksi tuo ruumiinrakenne, mutta oon yleisesti oikein tyytyväinen kroppaani. Vaikka en mikään "täydellinen tiimalasi" olekaan, niin olen tyytyväinen, että lantioni erottuu vyötäröstä, eikä miun ole erityisesti koskaan tarvinnut ruveta "rantakuntoon 20XX"-projekteihin. Erityisen tyytyväinen olen pitkistä jaloistani (jotka saisivat siltikin olla muutaman sentin vielä pidemmät ;)) ja sääristä.

4. Kädet


Kädet pyrin pitämään kauniina rasvaamalla niitä ja pitämällä kynsinauhat kunnossa. Pianonsoittajan sormeni näyttävät näteiltä, kun olen hankkinut rakennekynnet sormieni jatkeiksi. ;)

Siinä olisi oma top neloseni. Siinä missä lukioaikoina olisin kirjottanut "not good"-listaani loputtomiin, voisin jatkaa nyt tuota "good"-listaani pidemmäksi kuin vain neljään pykälään! :) Ne asiat, mistä ennen en pitänyt itsessäni, olen kääntänyt ennemminkin edukseni: sahalaitaiset hampaat ovat persoonalliset, huono iho kuuluu teini-ikään ja sen saa kuntoon oikeanlaisilla tököteillä ja tarvittaessa lääkkeillä (olihan Victoria Beckhamillakin akne teini-iässä), ja nenäni ei suinkaan ole iso, vaan se näyttää ranskalaisen tai italialaisen nenältä. Itseasiassa kerran Mikkelin bussipysäkillä eräs mies sanoi kaverilleen, että "tuo tyttö on taatusti ranskalainen, katoppa sen kasvoja". En sanonut sanaakaan. Joten ennen kun pullautan ylähuulta botoxin avulla täyteläisemmäksi tai säntään ostamaan Lancomen Primordialen ensiryppyihin, taidan kaivaa tämän postauksen esille ja muistella, mikä miussa on erityisen kivaa! ;)

Haastan kaikkia lukijoitani, ja toki muitakin tekemään tämän haasteen, vaikka ei blogia kirjottaisikaan. Pieni mietiskely siitä, mikä itsessä on kivaa - se riittää! :)