Voihan lattiaremontti sentään

Millonkohan mahtavat nuo minun surkeat maanantai-päivät loppua? Nyt on ollut joku aivan älytön putki huonoja ja epäonnistuneita viikon alkuja, sillä milloin nukun pommiin ja myöhästyn koulusta, milloin aamun tunnit on peruttu ja tulee raahauduttua turhaan koululle, milloin ei mikään onnistu... Ja ei taaskaan Hanna-Reetalla maanantaita ilman failauksia! Tämän kertainen päänvaiva oli nimeltään remontti.

Paita / Lacoste, neule / hm, farkut / Only, korut / Lumikukka & Seppälä & hm, laukku / Guess, kengät / UGG

Jos olisin tullut teille eilen suutuspäissäni avautumaan, voi olla, että lukijamäärät olisivat karsiutuneet puoleen nykyisestä. Mutta pakko on silti ihan vähän päivitellä miun remonttimiesten toimintaa! Sain tosiaan kuulla asuntoni takuuremontista jo pitkän aikaa sitten, mutta vasta viime perjantaina minulle ilmoitettiin remontin lukkoonlyöty ajankohta: tuleva maanantai. Kuten tiedätte, olin viikonlopun Savonlinnassa, niin enpä siinä olisi pystynyt, tai edes arvannut pahemmin pakata vaatteita, ja kaikkea muuta tarvittavaa mukaani - vielä, kun sain vasta maanantaina koulussa kuulla, ettei remontin aikana asunnossa voi asua. Minulle oli aikaisemmin vakuuteltu, että remontti toteutetaan niin, että yhdessä huoneessa voi asua kerrallaan, niin kuinkas minä olisin osannut varustautua kouluun niin, että mukana olisivat olleet seuraavan päivän vaatteet, pesuaineet, hiustökötit, ja kaikki se, mitä nyt nainen hengissä pysymiseen tarvitsee. Kyseessä oli lattiaremontti, kaikki laminaatit laitettiin uusiksi. Remontin ajaksi yksi raksareiska sanoo kolmea päivää, toinen kertoo sen vievän viikon. Ota näistä sitten selvää.

Takki / Sisterspoint, huivi / Vero Moda

Eilen päivällä saadessani kuulla, etten voi sittenkään yöpyä kotonani, olin tietysti täysissä vihoissani, raivoissani ja totaalisissa angsteissa. Onneksi minulla on maailman mukavin vuokraemäntä, joka ystävällisesti tarjosi vapaata huonettaan minulle remontin ajaksi, lähellä kun asuu. Kuitenkaan ajatus lähes vieraan ihmisen kanssa asumisesta ilman omia tavaroita joita naisilla tuppaa olemaan melkoinen määrä, ja pahimmassa tapauksessa viikon verran ei hirveästi kiehtonut. Päätin suhtautua positiivisesti asiaan, ja ajatella vähän kevyempää vuokranmaksua seuraavan kuun alussa. Pitkän koulun- sekä työntäyteisen päivän päätteeksi menin sitten noutamaan asunnostani tavaroita, mitä tulisin illalla ja seuraavana päivänä tarvitsemaan. Sisälle astuessani voin kertoa, että itku pääsi. Vaatehuone ja kylpyhuone, toisin sanoen ainoat huoneet, joista tavaraa olin hakemassa, oli tungettu täyteen huonekaluja ja kotini irtaimistoa. Itku muuttui jälleen kerran silkaksi raivoksi, kun hampaita kiristellen kurkottelin televisiotason, kaikenlaisten hyllykköjen, nojatuolien ja vitriinien takaa vaatteita ja pesuaineita, mihin vain nyt satuin yltämään. Aivan uskomatonta toimintaa tämä!

Tänään sain onneksi tiedon, että remontti onkin valmis jo huomeniltana. Kuten huomaa noista sisällä otetuista päivän asu -kuvista, makuuhuoneen lattia on aivan ennallaan! :) Todella helpottavaa, ettei tarvitse evakossa olla tämän pidempään, ja on sitten yksi iso huolenaihe vähemmän! Tämä viikko tulee minulla muutenkin olemaan todella kiireinen ja stressaava kolmen ison koulutehtävän sekä maanantain kokeeseen lukemisen, muun koulun ja läksyjen sekä töiden, plus kahden Savonlinnareissun tiimoilta, että viikon kestävä lattiaremontti ja vuokraemännän nurkissa asuminen olisivat ylittäneet jo inhimisyyden rajat. Huomenna tosin pääseekin ihan kunnolla lepuuttamaan kiristyneitä hermoja, sillä meillä on tyttöjen kanssa ravintolaillan paikka, ja menemme myös tällä kertaa kunnolla Mikkelin opiskelijayöhön! Torstaiaamuna suuntaan varhain Savonlinnan suuntaan katsomaan pikkuveljen penkkareita, ja sitten pikapikaa takaisin Mikkeliin töihin iltavuoroon. Onneksi tuo kotikaupunkini on loppupeleissä niinkin lähellä kuin 100 kilometria täältä opiskelukaupungistani, että tuollaiset pikakäynnitkin onnistuvat vaivattomasti ja edullisesti! :) Perjantaina olisi myöskin iltavuoro, ja sen jälkeen nousen illan viimeiseen bussiin, jolla matkaan takaisin, minnekäs muuallekaan kuin sinne Savonlinnaan viikonlopun viettoon! Hiukan ramppaamista kaupungista toiseen, eikö? Mutta työvuoroja kun ei saanut vaihdettua, niin minkäs teet tilanteelle. :(

Tänään kuitenkin kävin koulussa englannin ja matikan tunneilla istumassa, jonka jälkeen suuntasimme ystäväni kanssa Ramin Konditoriaan kanapatongeille. Pari kuvaa siltä reissulta tuossa ylempänä. Myöhemmin poikkesin vielä Iinan luokse teekupillisen ääreen suunnittelemaan ensiviikolla esitettävää seminaariamme. Senkin tekeminen sivaltaa vapaa-ajastani ison palan.. Onkohan kenellekään muulle kuin minulle tuo käsite viime tippaan jättäminen tuttu? :D After all, tälle blogille tuntuu kuitenkin aina löytyvän aikaa, vaikka nuo koulujutut kuinka hönkisivät niskassa. ;)

Hanna-Reetta