girls, you made my day !

Hoi hoi! :)

Ai että mulla on kyllä taas kerran aivan mahtava tyttöjen ilta takana, ja kiitokset siitä kuuluvat Iinalle ja Laurelle, sekä kahdelle muulle luokkamme tyttöselle. :) Kuusituntinen koulupäivä sujui päivällä sutjakkaasti, ja pikaisen kaupunkipyörähdyksen jälkeen tulin vähän levähtelemään (dataamaan) kotia, kunnes viiden maissa lähettiin I:n ja L:n kanssa syömään. Tällä kertaa meidän kolmen joukosta löytyi synttärisankarikin, sillä Laura täyttää ylihuomenna vuosia! Annettiin siispä vapaat kädet Lauralle valita tämänkertainen ravintola, ja sen pitemmittä puheitta kävi käsky, että meidän kaikkien lemppariravintola Fernandoon olisi suunnattava. En kyllä valittanut, viime kerrallahan listalle nimittäin jäi niin paljon "pakko päästä maistamaan" -annoksia, että ihan osuvasti meidän syndesankari ruokapaikan valitsi! 8) Ja silloin kun ensimmäisen kerran Fernandossa syöpöteltiin, niin mehän juhlittiin Iinan synttäreitä, eli ehkä sitten perinteitä kunnioittaen mennään samaan paikkaan sitten lokakuussa, jolloin meitsi täyttää vuosia. Täältä voi lukea ravintolamissiolleni perinteisesti kuuluvan oman arvosteluni tuosta Fernandosta, niin en tässä käy uudelleen arvioimaan paikkaa sen kummemmin. Edelleen kyllä pysyn sanojeni takana, että Fernando on yks ehdoton ravintolasuosikkini täällä Mikkelissä, siis aivan loistava! :)

Ja tottakai me hyödynnettiin ihana ilta-aurinko, ja napsastiin päivän asu kuvat ennen ravintolaan suuntaamista. Tuulisesta Mikkelistä hyvää päivää!

Jakku / hm, toppi / Pieces, farkut / Only, koru / Guess, laukku / Burberry, kengät / Dinsko

Tilasin Fernandossa aivan loistavan ja erittäin täyttävän kanakanttarellipastan, johon rakastuin ikihyviksi. Voisin syödä sitä ehkä joka päivä. :D Oon mieletön sienien ystävä, ja oi oi ihanaiset kanttarellit pastassa... Mmm-mm. ^^, Herkuttelimme vielä jälkiruoilla Lauran synttäreiden kunniaksi (yleensä ollaan hirveen hyviä keksimään tekosyitä miksi saadaan ottaa jälkkärit, mutta nyt ei tekosyitä tarvinnut tuulesta temmatakaan ;)), ja tilasin samaisen raikkaan vadelmasorbetin mangokastikkeella, minkä hotkaisin viime kerrallakin Fernandossa. Nam taas kerran!

Päätettiin jatkaa vielä iltaa lasillisten ääressä Päämajassa, missä seuraamme liittyi pari muuta tyttöä luokaltamme.

Harmi kun ei tullut otettua enemmän kuvia illan aikana, tai ainakaan miun kamerasta ei löytynyt näiden kolmen kuvan lisäksi juurikaan julkaisukelpoisia otoksia. :D Tiedä sit kuin Iinan ja Lauran kameroissa, mehän ollaan siis aina kolmella kameralla liikenteessä. How clever is that? Tällä kertaa ei edes tuolla Fernandossa kuvailtu ruoka-annoksiamme tai toisiamme poseeraamassa jälkiruokien kanssa, kuten aina yleensä tehdään. :D Tai yleensä mie olen se, jonka tarvii kuvata jokainen vaihe raflassa, Iina ja Laura lähinnä häpeää vieressä.

Tällaista ihanaa tänään. Kuten otsikkokin jo sanoo - girls, u made my day. Again! <3

eilisen asua ja ravintolasyöpöttelyä

Meillä oli Iinan ja Lauran kanssa kahden viikon tauko ravintolamissiossamme, sillä ensin Laura huiteli pidennetyn viikonlopun New Yorkissa, jonka jälkeen ei vaan saatu yhteistä ravintolailtaa sopimaan kalentereihimme. Eilen Laura sitten ajeli ihan meitä varten Jämsästä Mikkeliin, kun mullakaan ei ollut töissä iltavuoroa, ja Iinankin kalenteri näytti tyhjää tiistai-illalle. Pitkästä aikaa päästiin sitten vaihtamaan ihan kunnolla kuulumisia hyvän ruoan parissa! Edellisestä kerrasta olikin jo ihan liian pitkä aika.

Räpsästiin muutamat päivän asu kuvaset ennen ravintolaan painelemista. Punainen kevättakkini pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, samoin kun Lappeenrannan ostosreissulta mukaani lähteneet kengät. Aivan mieletöntä kun mittari näytti tänään kymmentä lämpöastetta! Päivällä Prismaan käppäillessäni tuossa takissa tuli aivan mielettömän kuuma, vaikka alla oli vain t-paita. Mutta en kyllä valita sitten yhtään, sieltä se kesä tulee! <3

Paita / hm, farkut / Only, korut / Guess & hm & KappAhl, laukku / Burberry, kengät / Dinsko

Takki / Vero Moda, huivi / Lindex

Lauran New Yorkista ostaman Vuittonin olisin kyllä kelpuuttanut itsellenikin... Oikein mieluusti! ;)

Kahden viikon ravintolatauon jälkeen mietittiin, että voitaisiin mennä "vähän hienompaan" paikkaan näin "pitkästä aikaa". Fransmanni oli meidän tämänkertainen valinta, ja huomasi kyllä heti, että kiinalaista tai Amarilloa hienommassa paikassa oltiin - ateriat oli nimittäin pienempiä ja hinnat pari euroa kalliimpia. ;) Maalaisranskalaistyylinen Fransmanni ei kuitenkaan ollut sentään mikään ökysyöttölä, mutta kyllä me luokiteltiin se vähän hienommaksi paikaksi. ;) Tästä seuraavasta kuvasta tulee kyllä ravintolan rauhallinen ja viihtyisä ranskalaistunnelma aivan täydellisesti esille:

Ihanaa tuoretta vaaleeta leipää kiikutettiin meille pöytään selaillessamme vesi kielellä ruokalistoja. Yleensä melko kanapainotteisella linjalla mentyäni silmäilin ensimmäistä kertaa kalaruoka, ja heti ensimmäisenä pisti silmääni ihan mielettömän hyvältä kuulostava kala-äyriäispannu. Tilasin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni kalaa ravintolassa. Tuo herkkupannu sisälsi nieriää, rakastamiani simpukoita ja Jäämeren katkarapuja simpukkaliemessä, sekä herkullisen uuniperunan. Ei voi ku ihmetellä, miksi en ole aikaisemmin ottanut mitään kalaa tai simpukkaa sisältäviä aterioita rafloissa - tämä oli ainakin aivan hiton loistava annos!

Pääruokien jälkeen päätettiin vielä sortua jälkiruokiinkin. Iina ja Laura herkuttelivat appelsiinikreemikakuilla, kun mie hirveenä ernuna taas otin jotain erilaista, nimittäin ihanan, suussa sulavan lämpimän suklaakakun. En vaan voi sietää mitään, missä on vähänkin cremeä - se on ehkä pahinta heti bearnaisekastikkeen jälkeen, mitä tiedän. :D Jälkiruokia odotellessamme räpsittiin taas hirveen järkeviä kuvia.

Namskis! Oli kyllä jälleen kerran niin onnistunut ravintolapyörähdys, ettei muuta voi sanoa! Toivottavasti meillä taas ensi viikolla löytyy yhteinen aika ravintolalle, sillä silloin olisi aihetta mennä taas vähän tyyriimmin syömään: Laura viettää kaksykkösiä ensi viikolla, niin sen kunniaksi pitäisi se yhteinen vapaa välikkö kalenterista löytää! ;)

Arvatkaas missä on uudet ruokalistat!

Hei täältä epäinhimillisten postausaikojen keskeltä! Nyt on tullut monena iltana kirjoiteltua sellaisiin vuorokauden aikoihin, jolloin järkevät ja seuraavaa aamua ajattelevat ihmiset ovat jo pitkään olleet nukkumassa, mutta minkäs teet kun kouluhommat ja työkuviot tuntuvat vievän nyt tosi ison osan miun ajasta. Oon yrittäny pitää kiinni siitä, että ensin tekisin kouluhommat pois niskasta hengittämästä, ja "palkinnoksi" saisin sitten tulla kirjoittelemaan päivällä jo vähän mielessäni hahmoteltua postausta. :D

Nyt miulla olisi kuitenkin vuorossa teille taas ravintolakirjoittelua. Kävimme Iinan ja Lauran kanssa tiistaina tsekkaamassa Amarillon uudet ruokalistat, jotka olivat juuri samaisena päivänä rantautuneet ravintolaan. Uutuuttaan tuoksuvat menut tarjosivat aivan yhtä herkulliselta kuulostavia annoksia kuin edeltäjänsäkin, suuria muutoksia ei listaan oikeastaan taidettu olla tehtykään. Itse en tosin tunne Amarillon entistäkään ruokalistaa ollenkaan niin hyvin, että voisin tässä käydä erittelemään, mikä oli uutta ja mikä jo maisteltua. Mutta tiukkaa oli silti jälleen kerran tämän syömäpolitiikan podistelu, kuten tytöt antavat ilmi seuraavassa kuvassa. :D

Texmex-ravintola Amarillossa saa alkunaposteltavaksi nachoja ihanan salsakastikkeen kera. Korvasi kyllä salaattipöydän erinomaisesti, ja olipahan tämä ainakin vaihtelua siihen perinteiseen salaattipöydällä aloittamiseen. Nachot sopivatkin paremmin ravintolan meksikolaishenkisyyteen kuin olisi vihreä salaattipöytä sopinut. Täällä Mikkelissä Amarillo on tosi viihtyisä ja melko tilava, ja aina meitä on palvellut erittäin mukava ja ystävällinen henkilökunta. Täytyy kyllä sanoa, että Mikkelin Texmex-ravintoloissa on ollut ehdottomasti parhaimmat palvelut koko meidän ravintolamissiomme ajan: aikaisemmin Fernandon ja nyt tämän Amarillon työntekijät ovat kaikki olleet tosi miellyttäviä, ja paikoista on iloisen henkilökunnan vuoksi jäänyt super-positiivinen mielikuva!

Uutta ruokalistaa tarpeeksi hypisteltyäni päädyin tuttuun ja turvalliseen kanaan, ja tilasin jo vanhaltakin listalta löytyneen Hill Billy's Chickenin, johon kuului pariloitua broileria pippuri- sekä tomaattipunaviinikastikkeessa, grillattua ananasta, ja creme fraichea täyteen tungettu uuniperuna, unohtamatta tietenkään herkullisia lämpimiä kasviksia ja salaattia. Ahh, oli kyllä taas kerran onnistunut kana-ateriavalinta Amarillossa, sillä aikaisemmin maistelemani kanapasta ja chicken burrito olivat silkkaa rakkautta nekin. 

Iina ja Iinan valtava, ison pöytätilan vievä BBQ-Chicken fajitas -kori. :D

Me koettiin myös ansaitsevamme jälkiruoat, tiedä sitten mistä hyvästä tällä kertaa, ja niinpä jälkiruokalistalta bongatut Red and White Sorbetit löysivät tiensä minun ja Iinan eteen, kun taas Laura valitsi vähintäänkin yhtä herkulliselta näyttäneen Blueberry Cheesecaken.

Amarillo saa minulta kyllä ihan täydet pisteet, mitään huonoa ei tältä ravintolareissultamme jäänyt mieleen. En nyt edes jaksa käydä kirjoittamaan tähän mitään vuolasta kehuvaa yhteenvetoa siitä, kuinka ruoka oli mahtavaa ja henkilökunta loistava, nämä asiat taisivat jo tulla esille. :) Ei voi kyllä muuta sanoa kun että menkääs ehdottomasti kaikki Texmexin ystävät kurkistamaan paikan uusi menu tai sitten syömään vanhoja suosikkiaterioitanne - niin mahtava paikka tuo Amarillo on. Suosittelen! Aiheeseen liittyen juttua muuten myöskin Iinan blogissa, ja varmasti piakkoin löytyy myös Laurankin puolelta, check 'em out!

Tänä aamuna miulla sattui olemaan ylimääräistä aikaa normaalia enemmän, joten kerkesin räppästä aamuauringon noustessa parit päivän asu -kuvat. Tähän loppukevennykseksi siispä vielä hyvin pikaisesti outfitti tältä päivältä.

Neule / Vero Moda, toppi / Gina, farkut / Only, panta / Oriflame, laukku / Longchamp

Ja nyt jos sit vaikka nukkumaan seuraavaksi. :D Huomiseen! Tai toisin sanoen palaillaan myöhemmin tänään...

Hanna-Reetta

Viikon ruokapaikkana: Biella

Kuten jo edellisessä ravintolapostauksessani vihjasin, tämän viikon ruokapaikan olimme päättäneet jo viime viikolla Iinan synttäriravintolaa mietiskellessä. Viikko sitten upea Fernando vei voiton, mutta tällä kertaa suuntasimme sitten pieneen mikkeliläiseen ravintolaan keskustan kulmilla. Syy tämän kertaisen ravintolan valintaan oli äärimmäisen halvat lehtipihvit, jotka erittäin suppealta ruokalistalta bongasimme, kun netissä paikan menuta katseltiin. Ravintola on todella pieni, ja listakin on sen mukainen: menusta löytyy ainoastaan vain kahdenlaista pihviä, kahta pastaa ja muutama salaatti. Paikka on ehkä enemmänkin lounasravintola, sillä melko hyvän sijaintinsa ansiosta siellä on nopea piipahtaa työpäivän välissä lounaalla. Paikka olisi ollut meille aikamoinen pettymys, jos emme olisi etukäteen netistä tutustuneet tähän erittäin pieneen menuun. Listalla silmäämme pisti erityisen edullinen lehtipihvi, jonka sai hintaan 13,90 €! Tämä olikin ainoa syy, miksi ravintolaa lähdimme kokeilemaan. Missä ravintolassa oikeesti on noin edullisia lehtipihviannoksia, ja mille ne mahtavat edes maistua? :D

...No Biellassa! Paikan sisustus oli mielestäni melko mukava, mutta mitä henkilökuntaan tulee, niin voi voi... :D Aikaisemmissa ravintoloissa olimme tottuneet iloiseen, ystävälliseen ja asiakaspalveluhenkseen palveluun, mutta mielestäni Biellasta ei ihan voi sanoa samaa. Olimme hiljaisen ravintolan ainoat asiakkaat, mutta silti saimme odottaa pelkkien ruokalistojen saapumista yli kymmenen minuuttia. Tiesimme jo ravintolaan astuessamme mitä tilaamme, niin sanottiin tarjoilijalle vaan yksissä tuumin lehtipihvi-tilauksemme ennen kun hän listat edes eteemme kerkesi laskea. Itse en ainakaan ensin huomannut paikassa salaattipöytää edes olevan, joten tilauksen jälkeen jäimme pöytäämme istumaan ja juoruilemaan. Ehkä vartin päästä tarjoilija huomaa vasta tulla sanomaan, että "niin salaattipöydällä voitte sitten aloittaa". Aloittaa, mitä hittoa? Kohtahan jo ruoat olivat tulossa kun noin kauan saatiin tätä huomautusta odotella?? :D Yleensä kun tarjoilijat muualla sanovat tilauksen yhteydessä että "salaattipöytä olkaa hyvät", niin eipä ilmeisesti Biellassa. :D Salaattipöytä oli pienen pieni jossain nurkassa, eikä paljoakaan valinnan varaa ollut. Noh, pisteitä kuitenkin siitä, että salaatti oli todella tuoretta, ja sieltä löyty mun herkkuja: purkkimandariineja.<3

Tuollaiset lehtipihviateriat meidän eteemme kiikutettiin jo ennen kun salaattiani olin kerennyt edes puoliksi syömään. Tarjoilija, joka ruoat meille toi, ei toivottanut hyvää ruokahalua tai mitään, vaan laski pelkästään lautaset eteemme ja häipyi. No, pikku juttuhan tuo nyt oli, mutta joku herkempi olisi voinut kovastikin loukkaantua. :D Ruoka oli joka tapauksessa aivan mahtavaa! Uskomatonta kuin noin herkullinen lehtipihvi oli niin edullinen. Ja tuo maustevoi oli taivaallinen, puhumatakaan noista pyöreistä maustetuista porkkanoista! Lisukeperunat olivat tosi suolaisia (kuin myös oikeastaan koko muukin ruoka), mutta ei nyt mitenkään häiritsevästi.

Syötyämme pihvit tarjoilija tuli hakemaan lautaset (kysymättä muissa ravintoloissa aina kuultua "maistuiko?" -kysymystä), ja kysäisi ohimennen haluttaisiinko jälkiruokaa. Suklaakakku tai jäätelöpallot eivät siinä paikassa kyllä enää houkutelleet, joten ilmoitettiin vain ottavamme kahvia ja teetä. Tarjoilija tokaisi vain poistuessaan, että "maksakaa sitten tuossa kassalla kun meillä ei ole kannettavaa maksupäätettä". Noh, täytyyhän tuokin ilmoittaa ettei oltais vaan odoteltu laskua pöytään, mutta oli huvittavaa kun se vaan tokaisi tuon ja kehotti meitä jotenkin mun mielestä niin kärkkäästi maksamaan kassalla. :D

Sisustukseltaan viihtyisässä Biellassa oli kyllä herkullista ruokaa, mutta koska lehtipihvit ovat nyt nähty eikä listalla yhtään mitään muuta kiinnostavaa ole, en aio mennä paikkaan enää uudelleen. Palvelu oli mielestäni todella surkeaa, mutta sen korvasi hyvä ruoka ja erityisesti edullinen hinta! Olipa tuokin kokemus, mutta ei kiitos Biellaan enää toista kertaa. :D

Viikonloppu vierähtää minulla parin viikon tauon jälkeen Savonlinnaan, ihanaa! Mukava viikonloppu on perheen ja poikaystävän kanssa tiedossa siispä. Kivaa viikonloppua teillekin! :)

Hanna-Reetta



Fernando (...ja Alejandro ja Roberto :D)

Iinan, Lauran ja miun ravintolamissio sai eilen jatkoa, kun suuntasimme parin viikon tauon jälkeen ulos syöpöttelemään, ja samalla juhlistamaan Iinan synttäreitä hieman jälkikäteen. Synttärisankarimme sai päättää ruokapaikan, ja päätös olikin enemmän kuin vaan pikkasen miun mieleen. Fernandoon olin halunnut jo pitkän aikaa mennä syömään, sillä olin kovasti kuullut paikasta kehuja. Jännityksellä, sekä kehuttu kanakanttarellipasta mielessä pyörien suunnattiin sitten Mikkelin keskustassa sijaitsevaan Fernandoon.

Ruokalistaa tuli pyöriteltyä kädessä tovi jos toinenkin, sillä listalta löytyi vähintäänkin neljä ateriaa, jotka jokaisen olisin halunnut koemaistaa ennen lopullista päätöstä, niin houkuttelevilta ne kaikki kuulostivat. Aikaisemmin mainittu kanakanttarellipasta, paholaisen porsas, lumitasku (vai mikä lie oli?) porsaanleikettä bearnaisekastikkeella... Kuinka hyvältä voikaan kuulostaa?? Olin myös iloisesti yllättynyt, että pastojen, liharuokien ja pitsojen lisäksi Fernandossa tarjoiltiin TexMexiä. Monipuolinen ja eksoottinen ravintola siispä kyseessä, sillä Fernandon nettisivujen mukaan pihvien, pitsojen ja TexMex-ruokien lisäksi valittavana on myös muiden espanjankielisten alueiden herkkuja, sekä myös venäläisen keittiön valittuja paloja. No, ruokalistaa tarpeeksi hipelöityäni tajusin, että miehän olen ottanut joka ikisellä ravintolakerrallamme jotakin kanapitoista, nytkin vielä viikonloppuna Amarillossa käydessäni otin myös kanapastan, joten totesin, että nyt on kyllä jonkun pihvin vuoro. Tulin valinneeksi tuon kuvan ruokalistan aterian numero 19, porsaanleike bearnaisen. Bearnaisekastiketta en Lauran ja Iinan hämmästykseksi ollut koskaan maistanut, joten jännityksellä odotin, mitältähän L:n ja I:n kuvailema "voikastike" mahtaa maistua. Jep.

No jos viimekertaisessa kiinalaisessamme oli kerrassaan loistava salaattipöytä, niin tämä Fernandon oli kertakaikkiaan ylistettävä! Iso määrä erilaisia ja monipuolisia salaatteja, herkullista patonkia, pari levitevaihtoehtoa.. Latasin salaattilautaseni jo niin täyteen, että ihan pelotti, jääkö possupihville enää tilaa. Nam, ihan mahtavasta salaattipöydästä iso plussa ravintolalle! Tuossa kuvassa muuten vasemmassa alanurkassa näkyy ruoka numero 34, kengurua Fernandon tapaan. Wooot? Pariloitua kengurua? Onko kukaan maistanut sellaista? :D

Ruuat saapuivat melko nopsaan, ja pitihän sitä ennen syömistä häiritä Iinaa vielä ottamaan parit valokuvat meitsistä poseeraamassa päivällisen kanssa. Ruoka ei tuosta valkoiselta lautaselta kovinkaan näy, mutta koittakaa saada joku käsitys miun bearnaisekastikkeesta, jonka alle on haudattu possupihvi. :D Pakko kyllä sanoa tuosta ruoasta, että bearnaisekastikkeeseen olin noin yleisesti melko pettynyt, sillä en pitänyt siitä lainkaan. Ravintolan vikahan se ei ollut, sillä Laura bearnaisekastikkeen rakastajana sai koemaistaa tuota, ja ylisti sitä tietysti erittäin onnistuneeksi bearnaiseksi. No, pihvi kastikkeesta poiskuorittuna oli tosi herkullinen, ja kaveriksi valitut aurajuustoperunat olivat oiva valinta. Muuten oli kyllä tooodella hyvä ruoka, mutta ei kiitos bearnaisekastiketta enää minulle. Ikinä.

Meillä taisi olla joskus ennen lomaa puhetta, että kun Iinan synttäreitä lähetään juhlistamaan ravintolaan, niin syödään ihan kolmen ruokalajin päivällinen ja otetaan hieman viintä. Edellisen illan keittoiluista selvinneinä ne viinit saivat suosiolla jäädä, mutta kolmen ruokalajin ateria tuli kyllä toteutettua. Päätettiin nimittäin tilata jälkiruuaksi vadelmasorbettia mangokastikkeen kera. Tai minä ja Laura tilattiin, Iina tyytyi kahviin. Oioioi mitä herkkua tuokin oli! Mahtavan raikas ja ihana jälkiruoka tuhdille pääruualle. Täytyy kyllä ruveta useammin ottamaan näitä jälkiruokiakin: niille on aina tilaa, vaikka kuinka ähkyyn söisi itsensä. 8)

Laura hallitsi tän sorbetinsyömisfeikkauksen. :D

Jälkiruokakahviinsa selkeesti tyytymätön Iina. :D

Fernando oli mielestäni aivan ehdottomasti mielenkiintoisin paikka missä tähän mennessä ollaan käyty, ja sinne haluan mennä hyvin pian uudestaan maistelemaan muun muassa sitä kanakanttarellipastaa, TexMexejä, pitsoja... Kaikkea! Vitsailtiinkin tyttöjen kanssa, että eiköhän laajenneta tätä ravintolamissiota siten, että käydään keskiviikkoisin aina perinteisesti uusissa ravintoloissa, ja sit otettas viikosta toinen päivä, jolloin käytäs aina Fernandossa tarkoituksenamme kahlata tuo houkutteleva ruokalista kokonaan läpi. :D Tätä me kyllä ei todellakaan meinattu käytännössä toteuttaa, oltas muuten kohta niin kookkaita, ettei mahuttas minkään ravintolan ovesta sisälle.

Fernandosta miulla ei todellakaan ole näin kerran käyneenä ensikertalaisena yhtään mitään pahaa sanottavaa. Ruokalista on todella monipuolinen ja houkutteleva, ihan tulee paniikki mitä siitä herkkumäärästä valitsee. :D Hinnatkin olivat mielestäni ihan kohtuullisia (vaikka tietenkin sisäfileiden hinnat olivat korkealla, mutta missäpä ei olisi), paikka oli erittäin viihtyisä ja melko tilava, ja ruoka oli kyllä todella herkullista - jos tosiaan ei lasketa sitä mun nirsoilemaa lautasellani ollutta aika oleellista osaa, bearnaisea. Suosittelen aivan ehdottomasti, että painelette heti Fernandoon syömään, mikäli Mikkelissä liikutte. Mitä herkkua!

Ensi viikolla sitten taas ravintoloimaan, ja kerettiin jo päättääkkin meidän seuraava paikka. Se on melko pikkuinen paikallinen yritys, mutta siitä saatte kuulla sitten ensi viikolla! ;)

Hanna-Reetta

Paluu beisikkiin

Kävin taas maanantaina kynsihuollossa. Tällä kertaa mulla oli huoltoväli ainoastaan kolme viikkoa, sillä ensi viikon hiihtoloman vietto Savonlinnassa olisi pitkittänyt huoltoväliä viikolla. Veikkaan, että kynnet olisivat näyttäneet melko järkyttäviltä viiden viikon jälkeen huollosta. :D

Tein paluun tavallisiin ranskalaisiin. Aivan koristuksitta eivät kynnet jääneet nytkään, sillä nimettömien sekä peukaloiden kynsiä koristaa taas muutama koristekivi.

Olen nyt pari päivää ollut pois koulusta ihan sillä verukkeella, että "parantelen flunssaani kotona". Flunssa on kyllä jo ohi, mutta kouluhommia on vaan ollut niin pirusti, että myöhäiset illat eivät olisi mitenkään riittäneet niiden tekoon. Tänäänkin heräsin kymmeneltä kirjoittamaan raporttia Suomen ulkomaankaupasta ja sen kehityksestä (tiedän, kiinnostavaa...), ja saadessani oman osuuteni valmiiksi, tuli Iina mun luo oman raportinpuoliskonsa kanssa, jotka me sitten koottiin yhdeksi isoksi raportiksi. Väsättiin aiheesta vielä seminaarin mentävä PowerPoint -esitys, eli tehokkaasti olen tänään koulutehtävien parissa ollut sen lähes 9 tuntia.

Nyt muuten joutuu minun, Iinan ja Lauran ravintolamissio pariksi viikoksi katkolle, sillä tällä viikolla emme noiden koulukiireiden sekä minun työkiireiden vuoksi saaneet sovitettua yhteistä ruokailuaikaa mihinkään vääliin, ja ensi viikon taidammekin kaikki olla sitten eri kaupungeissa lomailemassa. Tosi harmi, sillä ollaan just päästy tämän jokaviikkoisen ravintolaherkuttelun makuun. :(

Ei tämä viikko kuitenkaan ihan täysin ravintoloitta jäänyt, sillä piipahdimme Iinan kanssa Hesessä ruokailemassa kouluhommien päättymisen kunniaksi. Sovittakoon nyt vaikka, että tämän viikon ravintolamme oli sitten Hesburger. :D Sitä nyt ei ehkä minun tarvitse analysoida ja arvostella. :D Otan Hesessä ja Mäkkärissä aina juustoaterian, mutta tällä kertaa koko päivän kouluhommien kanssa taistelleena olin niin nälkäinen, että ajattelin kerrosaterian olevan oiva valinta. Väärin. Olen joskus aikaisemmin tilannut kerrosaterian, ja muistinpa sitten tänään, miksi en sitä koskaan syö. Mä vihaan kerroshampurilaista! Siellä on joku todella kuvottava kastike välissä, enkä yleensäkään pidä siitä, että hampurilaisen välistä löytyy tuoresalaattia silputtuna, joka sitten päätyy aina syliin, kun hampurilaista yrittää haukata. Kävimme Hesessä, joka sijaitsee Prisman ja Citymarketin kanssa samassa rakennuksessa, ja aivan Hesen tiskin vierestä löytyy myöskin Pizza Buffa. Kyllä siinä hieman kävi kamalan makuista kerroshampurilaista näykkiessä harmittamaan, ettei tullut maksettua muutamaa lanttia enemmän viereiselle tiskille, jolloin olisi saanut syödä kunnon pizzaa sydämensä kyllyydestä! :D No, aina ei voi onnistua. Tiedänpä nyt, että en enää koskaan ota kerrosateriaa! Muistelisin sanoneeni tuon joskus aikaisemmin...

Nyt minua odottavat lämpöinen sauna, kasvonaamio, sekä hieman myöhemmin Maria!, villasukat ja kupillinen teetä. Muun muassa ihana Felix Zenger on vieraana Maria!:ssa tänään, muistakaa katsoa! ;)

Hanna-Reetta

Kiinalainen & girls' night out

Nyt olisi luvassa postaus meidän toissapäiväisestä ravintolakäynnistä, sekä päivällisen jälkeisestä tyttöjen illasta! Koulu meillä loppui jo yhdeltä, jonka jälkeen sain onneksi hoidettua pari isoa läksyä pois päiväjärjestyksestä. Tämänkertaisesen ravintolaan, kiinalaiseen nimeltä Dragon Sheng, suuntasimme neljältä. Samainen ravintola löytyy Mikkelin lisäksi Kuopiosta, ja voin kyllä suositella paikkaa oikein lämpimästi kiinalaisesta ruoasta tykkääville, jos vain sattuu Mikkelissä/Kuopiossa pistäytymään!

Kuva Dragon Shengin nettisivuilta

Olen käynyt nyt neljässä kiinalaisessa ravintolassa, ja Dragon Sheng otti kärkisijan heittämällä. Olin kuvitellut paikan melko pieneksi, mutta sisään astuessamme huomasin olleeni erittäin väärässä. Istumatilaa oli todella paljon, ja paikka oli erittäin siisti, idyllinen ja viihtyisä. Otettuamme paikat tuossa kuvassa näkyvästä taaemmasta tilasta, saimme pian iloisesti tervehtivältä kiinalaistarjoilijalta A´la Carte -listat eteemme. Totesimme paikan heti aidoksi kiinalaiseksi ravintolaksi - menussa oli hellyyttäviä kirjoitusvirheitä. <:)

Toisin kuin Iinalla ja Lauralla, jotka käyvät enemmänkin kiinalaisissa syömässä, mulla oli ihan hirveitä ongelmia päättää mitä ottaisin. Olin kauan aikaa sitten kiinalaisissa käydessäni muistaakseni ottanut aina jotain kanaa ja riisiä tai possua hapanimeläkastikkeessa, noita jotain tuttuja ja turvallisia ruokalajeja. Nyt ajattelin, että joko nuudelit tai katkaravut talon tapaan voisivat olla vuorossa. Tilasin melkoisen pähkäilyn jälkeen Nuudelispecialin, joka sisälsi nuudeleitten lisäksi katkarapuja, kinkkua joka osoittautui nakin palasiksi, wooot? :o, kanaa, kananmunaa sekä vihanneksia. Tilaamisen jälkeen tutustuimme salaattipöytään, joka peittosi mennen tullen Rosson säälittävän "salaattipöydän". tarjolla oli monenlaista eri salaattia ja lisuketta, ja sai kyllä oikein varoa ottamasta liikaa kaikkia ihania lajeja, että jaksaa pääruoan syödä!

Kiusaan teitä tai oikeastaan itseäni nyt kuvalla tuosta nuudeliannoksesta. :D Ruoka oli ihan mahtavaa, vaikka ne nakit nuudeleitten joukossa olivatkin vähän jännittäviä.

Herkuttelun hyvässä seurassa sekä jälleen kerran ihanan ravintolakokemuksen jälkeen jatkoimme kaupan kautta Iinan luo loppuiltaa alottelemaan kera juominkien. Muutama muu ystävämme liittyi seuraan jonkin ajan kuluttua. Iltaan kuului tietysysti juoruilua, dataamista, meikkaamista ja hiusten laittoa, vaatteiden panikointia, Salkkareiden töllöttämistä, valokuvaamista, ja sitä kuuluisaa "sivistyneesti juomista" ja kaikkea, mitä nyt naisilta voikaan odottaa. :)

Neule / Zara, toppi / Vero Moda, hame / hm, kaulakoru / Ranskasta

Ja partyasuni näytti tällä kertaa tältä:

Paita ja hame / hm, korut / hm & KappAhl, laukku / Spirit items

Suuntasimme loppuillasta Kharmaan, missä seuraamme liittyi joukko muita luokkamme tyttösiä. Oli kyllä ihanaa olla pitkästä aikaa isolla porukalla tanssimassa! :) Huono puoli vain, että Kharmassa oli jotain hulluja lämmitysongelmia, ja paikka oli todella vilpoinen. Yhtä Kharman puolta ei pystytty edes avaamaan, sillä siellä oli vain 10 astetta lämmintä! :o No tottakai siellä vilpoisessa baarissa mie menin sairastumaan, ja olinkin sitten eilisen päivän tosi flunssainen. Etenin eilen kyllä töihin Savonlinnareissun jälkeen, mutta kivaa ei kyllä ollut kun joka paikkaa kolotti ja särki. :s

Tällaisia ihania iltoja lisää! <3

Hanna-Reetta

Rossoherkuttelua

Meillä alkoi tällä viikolla ihan kunnolla Iinan ja Lauran kanssa tämä meidän missio, että käymme aina joka viikko syömässä ulkona, ja kierrämme nuo Mikkelin hyvät ruokapaikat läpi. Suurena erilaisten ruokien ja makuelämysten ystävänä olen tosi innoissani tästä, vaikkei tämä Mikkelin ravintolatarjonta päätä huimaakaan. Onpahan joka viikko jotakin, mitä odottaa! ;)

Oikeastaan otimme jo viime viikolla varaslähdön tähän ravintolakiertelyyn, sillä kävimme maistelemassa meksikolaisia herkkuja Amarillossa. Tälle viikolle olimme pitkään kaavailleet menevämme erääseen thai-ravintolaan, mutta kuinkas kävikään.. Eilen, jolloin ravintolaillalliselle suuntasimme, oli thai-paikka kiinni keskellä parasta päivällisaikaa. Järjettömän tuulen ja lumisateen keskellä siinä sitten paniikkipohdittiin mahat kuristen että minnekä sitä nyt mentäis.

Päädyttiin melko nopeasti helppoon ja luotettavaan Rossoon. Vaikka se nyt onkin sieltä kaikista perinteikkäimmästä päästä, ja oltiin siellä entuudestaankin kaikki käyty, olisi sekin pitänyt tällä meidän ravintolakaudella jossakin välissä käydä. Suunnitelmien muutos ei siispä menoa haitannut.

Täällä blogin puolella voin joistain vähemmän tunnetuista ravintoloista heittää jonkinnäköistä omaa mielipidearviota niin ruuasta kuin itse paikasta, mutta uskon kuitenkin Rosson olevan melko läpikoluttu paikka itse kunkin osalta, että esittelyt ja arvostelut saavat nyt sen osalta jäädä. Listalta tilasin aivan mielettömän hyvän Pollo alla sortivan, jossa on broileria, pestossa paistettuja herkkusieniä sekä peperonataa ja rucolaa. Vaikkakin ateria oli melko pieni, eikä se kyllä koulun ja työn jäljiltä nälkäistä Hanna-Reettaa täysin täyttänytkään, oli se kyllä aivan erinomaisen makuinen! Herkkusienet, mmmmm.<3

EDIT // Lukijan pyynnöstä voisin laittaa vielä pientä omakohtaista arviointia ja jotain yleistä tuosta Rossosta sitten nyt kuitenkin. :) Olen itse vielä melko noviisi Rosso-asiakas, mutta mitä nyt muutamia kertoja on siellä tullut syötyä, on paikasta muodostunut minulle erittäin positiivinen kuva. Rosson ruoissa henkii italialaisuus, ja sanotaankin, että Rosso on syntynyt rakkaudesta italialaiseen ruokaan. Pitsojen ja pasta-aterioiden rinnalle on tullut laaja valikoima erilaisia broileri-, liha- ja kalaruokia sekä keittoja, salaatteja ja kasvisruokia. Tuosta juuri pidänkin Rossossa, että se on todella monipuolinen. Ruokalistalla on ajateltu niin terveellisimpiin elämäntapoihin pyrkiviä kulinaristeja, ruokarajoitteisia ja allergikkoja, kuin myös lapsiperheitä. Lapsille oma ruokalista kertookin lapsiasiakkaiden tärkeydestä Rossolle.

Toistaiseksi olen kerennyt maistamaan kyseisessä ravintolassa pelkästään Sea food -pannupitsaa pariin kertaan (sisältää niitä rakastamiani meren herkkuja; tonnikalaa, katkarapuja ja savusimpukkaa), sekä tällä kertaa syömääni broileriruokaa Pollo alla sortivaa. Lappeenrannan Rossossa taisin kyllä ottaa vielä jonkin muunkin aterian, mutta en yhtään muista, mikä ruoka mahtoi olla kyseessä (jokin broileri kai sekin?). Mutta Rosson pannupitsoja voin todella lämpimästi suositella ihan joka ikiselle! Ne ovat todella täyttäviä ja vallan ihania! vaihtoehtoja pannupitsoihin löytyy ainakin 8, ja makunsa mukaan voi tietenkin vaihdella tai lisäillä täytteitä. Tosin täytteiden lisääminen on minusta melko tyyristä, sillä normaalin kokoiseen pitsaan maksaa yksi lisätäyte 1,30 €. :O Mutta pannupitsat ovat ehdottomasti maistamisen arvoisia.

Ruokalistalta tilatut ruoat ovat muutoinkin kertakaikkiaan mahtavia, mutta mitä tulee raastepöytään, ainakin täällä Mikkelin Rossossa, onkin sitten asia erikseen. Vihreä salaatti on maistunut joka kerta todella nahistuneelle ja eiliselle, eikä salaattipöydässä juuri mitään muuta olekaan sen lisäksi kun maissia, ja jotain todella epämääräisiä rehuja. Patongit ovat ihan ok, mutta maustevoin, tai edes normaalin margariinin puute tekee niistäkin ihan laimeita.Viinivalikoimaakin on tarjolla, kuin myös olutta ja jälkiruokadrinkkejä. Oikeastaan suhteellisen laajastikin. Meidän piti tällä kertaa ottaa jälkiruokadrinkit, mutta ne sitten kuitenkin jäi. Oltiinhan me kuitenkin menossa jatkamaan iltaa toisaalle. :)

Yleisesti voisin kiteyttää, että ruokalistalta tilattavat Rosson ruoat ovat todella herkullisia. Valikoimaa on runsaasti moneen makuun, eivätkä hinnat kyllä päätä huimaa yhdenkään annoksen kohdalla! S-etukortin omaavat saavat etuja ja alennuksia, joka on tietysti vain plussaa. Köyhiä opiskelijoitakin on ajateltu, joten kannataa pitää opiskelijakortti mukana Rossossa herkutellessa! ;) Paikan viihtyvyydestä voisin vielä sen verran mainita, että mukavan rauhaisissa looseissa on todella kiva istuskella kaveriporukassa, mutta Rosson värimaailman (vihreä, punainen ja keltainen) olisin itse miettinyt toisin. Tulee vähän ABC mieleen. :D

Rosso on ehdottomasti käymisen arvoinen, edullinen ravintola, jota kyllä suosittelen kokeilemaan! :)

Tykkään todella paljon sienistä. Ne ovat jotain niin suurta herkkua, ettei tosikaan. Siksi miusta olikin aivan äärettömän huvittavaa, että juuri tänään, kun meillä koulussa olisi ollut herkkusienikeittoa lounaalla mitä ei oikeasti ole juurikaan ikinä, ja olin hehkuttanut tätä heti maanantaista asti kun selailin viikon ruokalistan läpi joo-o, hehkittanut kouluruokaa??, niin onnistun nukkumaan pommiin!!!??!??! Heräsin vähän vaille kymmenen Lauran puheluun, että missä oikein lusmuan. En taas tiedä mitä on herätyskellolle ja torkuille käynyt, mutta joka tapauksessa en enää matikantunnille, saatika sitten herkkusienikeiton nautiskeluun joutanut. Aikalailla tuuriani. :D

Koulussa pyörähdin vain lyhyellä englannin tunnilla, jonka jälkeen menin töihin neljäksi tunniksi. Ravintolareissumme oli heti töitteni jälkeen, ja loppuillaksi menimme vielä jatkamaan laatuaikaa tyttöjen kanssa Jälkipeliin lasillisten äärelle. Todettin myös, että me tarvitaan täältä Mikkelistä aivan ehdottomasti joku hovikuski, joka suostuu kuskaamaan meitä joka keskiviikko ravintoloista ja baarista kotiin kutsutaan kai myös taksiksi, sillä harmikseni mun piti pinkoa vähän jälkeen yhdentoista viimeiseen kotiin päin menevään bussiin vielä kun ilta oli aivan kesken. Näitä hyviä puolia kaukana keskustaa asumisessa.. -.-'

Paita / CKJ, jakku / hm, farkut / Only, laukku / Burberry, kengät / Dinsko

Sellainen eilispäivä se. :) Tähän loppuun vielä laitan yhdet ravintola- ja Jälkipelikuvat. Huomenna saan toivottavasti vihdoin aikaiseksi tehdä haasteen, jonka Juulia minut haastoi tekemään. Siihen saakka mukavaa torstaita! :)



Hanna-Reetta